Matkamuistoja: Vierailu Janin luona Biddulphissa 9-13.5.2017

Tiistai 9.5.
Lento Manchesteriin. Helsinki-Vantaan kentällä meitä vietiin bussilla niin pitkälle, että ajattelin jo mahtaako koko matka olla vaihtunut bussimatkaksi :D Kone olikin sitten niin hävettävän pieni, että ei ihme että ne oli parkkeerattu muiden näkymättömiin. Kolmen tunnin lento meni kuitenkin sutjakasti vieressä istuvan brittiherran kuorsausta kuunnellen.

Jan oli minua vastassa Manchesterin kentällä. Ajoimme heille, illallisena Janin tapaan valmisruokaa pussista ja pakkasesta :D mutta tein parhaani. Ulkoilutimme koiria ja sitten nautimme "hieman" Baileysiä ennen nukkumaanmenoa. Huoneeni on vintillä, jonne kavutaan jyrkkiä portaita, mutta josta aukeaa hienot näköalat.

Arvatkaa meidän kone...

Manchesterin lentokentällä

Iloinen jälleennäkeminen


Janin ja Rayn koti

Onnellinen vieras!


Portaat huoneeseeni

Maisema huoneestani. Aidan takana lehmälaitumia.


Janin ruokavarastoa! Kaapit pullollaan eineksiä, säilykkeitä ja pakasteita, mutta jääkaappi tyhjä, eikä mitään tuoretta.

Keskiviikko 10.5.
Päivä valkeni aurinkoisena. Paahtoleipä-aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Biddulph Grange Gardensiin. Puutarha oli valtavan suuri ja aivan ihana, aurinko heloitti taivaalla. Joimme myös päiväkahvit puutarhan kahvilassa.

Illalla ulkoilutimme koiria entisten rautatiekiskojen päälle rakennetulla ulkoilureitillä. Jokainen vastaantulija tervehti meitä, tapa johon ei Suomessa ole totuttu. Sanoinkin Janille että meillä moinen käytös johtaisi laitoshoitoon :D Illalla söimme paikallisessa pubissa.

Pakollinen selfie

Lemmikit oli sinisempiä kuin meillä!

Omituinen kantopuutarha! Ja se oli iso, tässä vaan osa.

Selkee yhdennäköisyys!

Skonssikahvit puutarhassa

Janilla on keittiössä hirveesti tyhjää pöytätilaa. Ihan meinas itku päästä, sillä hän ei laita ollenkaan ruokaa, ja minulla taas ei ole yhtään työtilaa omassa keittiössäni. On se niin väärin.

Jostain syystä Jan ja Ray eivät halua tiskikonetta, joten kaikki astiat tiskattiin altaassa. Hanan varsi ei ylettynyt altaaseen asti, joten vedet lainehti pöydälle. Astioita ei huuhdeltu, vaan ne nostettiin englantilaiseen tapaan saippuaisina ritilälle, josta ne kuivattiin. Minusta niin monimutkaista, mutta elämän rikkaus on eri tavat.

Torstaina 11.5. Ruokaostoksilla Sainburyssä, jonka jälkeen kiipesimme ihmettelemään läheistä Mow Copia. Raunio, joka ei ole raunio, vaan jonkun 1700-luvulla rakentama. "Olisipa kiva, jos tuossa minunkin kukkulalla olisi joku raunio", ajatteli paikallinen maanomistaja ja tuumasta toimeen :D Päiväkahvit Janilla upeassa auringonpaisteessa ja sitten lenkille koirien kanssa. Illalla laitoin ruokaa Janin pojalle Deanille perheineen. Jan ihmetteli keittiöstä tulevia paistokäryjä, "It is called cooking", totesi Alex-miniä. Kaikki söivät hyvin ja ihmeekseni ruokani maistui lapsillekin. Englannissa tämä ilta-ateria tunnetaan nimellä "tea" kun taas päiväkahvit on "lunch" :D Heistä tämä on täysin loogista.


Upeat näköalat!

Tarvikkeet iltaruokaan :D


Tästä se lähtee!


Alex ja Coralie sekä Chance-sheltti


Alex, Coralie, Brodie ja Dean. Sekä Jan.

Perjantai 12.5.

Janin koirat haukkuivat yöllä monta kertaa ja nukuin huonosti. Aamu valkeni vesisateisena. Ajoimme Little Moreton Halliin, kaunis Tudortyylinen talo, jossa ei suoraa seinää tainnut olla, se on rakennettu yli 500 vuotta sitten ilman mitään perustuksia. Ihme että on edelleen pystyssä. Osallistuimme oppaan johdattamaan kierrokseen ja sitten tutkimme taloa omin avuin. Tämän jälkeen Jan vei minut suureen puutarhakeskukseen, jossa "lunch" eli kahvit ja skonssit. "Tealle" haimme paikallisesta fish and chipsit, sillä nehän on joka Englannin reissulla "must". Illalla katsoimme British Master Chef-finaalin koirien kanssa.

Opaskierros alkamassa, taidettiin olla nuorimmat osanottajat

Kun seinäpaneeleita korjattiin, alta oli paljastunut ikivanha tapetti/seinämaalaus.

Lasi oli niin kallista että ikkunat otettiin mukaan kun muutettiin.

Kylähullu

Ja tässä 500 v vanha vessa

Lattiat oli ihan vinot

Ihania kukkaruukkuja eikä hinta päätä huimannut

Poikaystäväni oli kalpeahko

Paikallisessa pikaruokalassa puhuttiin murretta, jota Jankaan ei ymmärtänyt

F & C

Chance ja Molly

Autokanta on Englannissa uudempaa kuin Suomessa, mutta autot lähes yksinomaan pikkuautoja ja hybridit suosittuja. Rakastamiani Fiat 500 autoja oli runsaasti <3 Pikkuautot ymmärtää hyvin kun ajaa Englannin teillä, ne ovat kovin kapeita ja molemmin puolin tiheät pensas- tai kiviaidat.

Liikennevalot sillalle


Joka talolla oli kolme isoa jäteastiaa, joita säilytettiin omalla pihalla. Keräyspäivänä vietiin keräysvuorossa oleva rokis kadun varteen. Tänä aamuna oli "sinisen" jäteastian tyhjennysvuoro (paperi, lasi, metalli).

Ja vielä maitoautotkin kiertää!

Lauantai 13.5.

Puolipilvinen päivä. Aamiaisen ja tavaroiden laukkuihin puristamisen (jota joku kutsuu pakkaamiseksi) jälkeen lähdimme kohti Stoke-On-Trentiä (jossa muuten yövyimme lasten kanssa pari yötä 25 v sitten). Kävimme ostoskeskuksessa, jossa oli mm. Marks&Spencer. Päiväkahvit siellä ja Starbuckissa (hmm... oliko meillä kaksi lunchia?) ja sitten Jan vei minut lentokentälle. Siellä kilometrien pituinen jono turvatarkastukseen, jossa tietenkin laukkuni otettiin eroon, mitä uutta? Huulirasva oli jäänyt käsilaukkuun, on ne tarkkoja, ennen ei kukaan ole tätäkään huomannut. Söin kasvishampurilaisen kentällä (yllättävän hyvä!) ja sitten lento Suomeen, onneksi viereen osui puhelias suomalainen rouva, jolla kas vaan, oli tytär naimisssa Englannissa ja 2 v tyttärentytär. Eli yhteisiä puheenaiheita riittikin 2, 5 tunniksi.

Ihana matka, kaikkea mielenkiintoista nähty ja koettu ja Jan kohteli minua kuin kuningatarta <3